Laajasalon historiaa
Historian kirjat tuntevat jo keskiajalta Helsingin pitäjään kuuluneen Degerön saaren, jolla harjoitettiin eräkalastusta. Ensimmäiset asukkaat ovat olleet mm. hämäläisiä retkeileviä erämiehiä, jotka eränkäynnin ja kalastuksen vuoksi hakeutuivat rannikkoseuduille. 1500-luvulla se mainittiin jo saaristokylänä ja vuoden 1796 isojaossa se merkittiin kolmeen osaan jaetuksi. Nämä osat olivat Degerön maakirjakylän muodostaneet Holmgårdin säteritila ja Uppbyn rälssitila, sekä Turholman yksinäinen verotalo.
Vuonna 1798 Holmgård jaettiin neljään tilaan, jotka olivat Degerön säteri, Jollas, Stansvik ja Villinge. 1800-luvun lopulla alettiin saaren tiloista erottaa pieniä asuntopalstoja ja toiseen maailmansotaan mennessä oli palstoja jo yli kolmesataa. Vuonna 1922 julisti valtioneuvosto Degerön kylän, Turholman yksinäistalon ja Villingin saaret taajaväkiseksi yhdyskunnaksi. Alue liitettiin vuonna 1946 Helsinkiin ja Degeröstä muodostettiin erillinen kaupunginosa.
Degerön nimen suomalaiseksi vastineeksi vahvistettiin Laajasalo (1946 kylän nimenä ja 1956 kaupunginosan nimenä), koska täsmällinen käännös Isosaari oli jo Helsingin alueella käytössä. Vuonna 1959 vahvistettiin kaupunginosan osa-alueiksi Hevossalmi (Hästnässund), Jollas, Tahvonlahti (Stansvik), Tullisaari (Turholm) ja Yliskylä (Uppby).
